Matka pohjoiseen – osa 9: Merkintä alkaa, maali häämöttää

Julkitulo

Tämän postauksen julkaisuhetkellä lukiessasi meillä on jo osakkeiden merkintä alkanut. Nyt on helpottunut olo. IPO-matkan maali häämöttää ja vaikeimmat sekä epävarmimmat osat ovat ohi.

Yksi jännittävimmistä kohdista oli institutionaalisten sijoittajien kierros. Instikkarundilla haetaan ankkurisijoittajia, jotka sitoutuvat merkitsemään IPOssa osakkeita tietyillä ehdoilla ja näin varmistavat annin onnistumisen. Osasin odottaa jännittäviä käänteitä, mutta silti yllätyin.

Päivä ennen ensimmäistä instikkapalsua iski norovirus. Jos aiemmin oli jännittänyt, mitenköhän palsuissa käy, niin nyt jännitti, että pääseekö palaveriin ollenkaan. Kuume nousi ja keho alkoi hylkiä kaikkea ruokaa ja nestettä. Kaikki voimat katosivat. Ei ole ihan päällimmäisenä ajatus, mitenköhän instikat näkevät meidän firman, kun joutuu funtsimaan, että pääseekö edes nousemaan istualleen. Toivon, ettei kukaan maailmassa enää ikinä koskaan sairastu norovirukseen. Eikä ainakaan juuri ennen jotain näin tärkeää.

Tuskainen ja hikinen vuorokausi myöhemmin pääsin takaisin jokseenkin elävien kirjoihin. Aamulla kuume oli laskenut. Heikotti, koska en ollut syönyt päivään - enkä uskaltanutkaan syödä. Suihkuun ja hammaspesulle, kyllä tästä vielä palsuun päästään. Show must go on!

Lopulta palsut menivät hyvin, vaikka ensimmäisissä oli myös oman kehon tuomaa ekstrajännäystä päällä. Olihan se toki erikoinen kokemus, sillä emme ole ennen tehneet rahoituskierroksia. Osa kohtaamisista oli rentoja – joissain tuntui kuin olisi mennyt Leijonan Luola -ohjelmaan kertomaan yrityksestään. Monet sijoittajat olivat tehneet kotiläksynsä kunnolla ja kysyivät tosi hyviä kysymyksiä. Tuloksista päätellen vastaukset miellyttivät.

Nyt, kuten ITF-lehdistötiedotteessammekin lukee, voimme ylpeänä kertoa, että saimme haluamamme määrän ankkurisijoittajia, jotka ovat sitoutuneet tietyin ehdoin yhteensä noin 4,6 miljoonan sijoituksiin.

Intention to Float

Kun ankkurit olivat hoidossa ja byrokraattisempi puoli projektista alkoi olla finaalissa, päästiin tulemaan ulos maailmalle aikeidemme kanssa. Alalla sitä ei sanota noin arkisesti, vaan todetaan, että pannaan ulos Intention to Float -ilmoitus.

Torstaina, seitsemäs huhtikuuta Nasdaq pani ulos tiedotteen, jossa kerrottiin, että First North -kasvuyhtiömarkkinalle on tulossa uusi listautujaehdokas. Inderesin foorumeilla spekuloitiin ja kyseltiin, että olisikohan se Witted. Koska näissä on vähän hassu koreografia, en voinut vahvistaa enkä kiistää. Projektin ajan olemme koko ajan olleet avoimia IPO-aikeistamme, joten tietenkin porukka arvasi. Ei vaan voitu vahvistaa, ettei pilata Nasdaqin yllätystä.

Seuraavana päivänä panimme lehdistötiedotteen ulos. Mediat nostivat meidän omaperäisen strategiamme esille. Vastaanotto oli jopa positiivisempi kuin osasimme odottaa. Aina yhtä kriittisellä ja vaikeita kysyvällä Inderesin foorumillakin palaute oli innostunutta.

Tässä kohdassa tuntuu siltä, että maali on tällä maratonilla lähellä. Kaikki vaikeat osat ovat takana ja nyt yleisö näkee ensimmäisen kerran juoksijan. Tästä eteenpäin voi vetää vaikka kuperkeikoilla.

Valokeilassa

ITF:n jälkeen omassa kopperossa dokkareiden ja tietopyyntöjen vääntäminen vaihtuu kameroiden edessä olemiseksi. Nasdaqin lehdistötilaisuus kuulosti dramaattiselta. Todellisuudessa se olikin vain aika rento presentaation pitäminen Teams-palaverissa toimiston nurkasta.

Kävin myös Inderesillä Toast-videolla Vernerin haastattelussa. Työkaverit sanoivat, että hyvin meni, eikä vaikuttanut jännittäneen. Tuo ei ole totta. Saattoi ulospäin näyttää siltä, mutta sisällä kuohui. Alku otettiin uusiksi, koska jännitin niin kovaa, että puristin käsiä siten, että Verneri kysyi, että rukoilenko siinä. Tämä laukaisi tilannetta vähän ja aloitettiin uudestaan alusta. Voitte käydä katsomassa Inderesin kanavalta, näkyykö kuumotus.

Merkintä alkaa

Julkaisimme perjantaina 29.4. yhtiöesitteen ja annin ehdot. Kuten tämän blogin aiemmissa osissa tuskailin, yhtiöesitettä oli väännetty pitkään ja hartaasti. Oli ihan uskomaton tunne, kun tajusi, ettei sitä enää tarvinnut tehdä.

Merkintä alkoi vapun jälkeen maanantaina 2.5. Istuin kotona läppärin ääressä ja laskin minuutteja siihen, että anti alkaa. Kun tuli sen aika, oli aivan hullu tunnekuohu. Nyt se oli totta. Ihmiset pystyivät merkitsemään meidän osakkeitamme. Enää tämä ei ollut teoreettista tai aikomista tai suunnittelua, nyt se merkintä on käynnissä. Oikeat ihmiset pystyivät panemaan oikeaa rahaa osakkeen merkintään. Hetki myöhemmin tuli outo olo. Tämä on juhlan paikka, mutta olen yksin kotona ja täällä on ihan hiljaista. Tämä kaikki on niin hienoa, ja samalla niin outoa.

Maali on lähellä. Kalkkiviivoilla mennään. Seuraavassa osassa voin toivottavasti kertoa, miltä tuntuu soittaa kelloa kaupankäynnin aloituksen merkiksi.

Tarina jatkuu taas kahden viikon päästä. Seuraa Wittediä LinkedInissä, Facebookissa tai Twitterissä, ja vinkkaamme, kun uusia osia tulee. Tämä tarina kerrotaan myös Witted: Matka pohjoiseen -podcastina, jonka löydät podcast-palveluista kuten Spotifystä tai Apple Podcastsista.