Matka pohjoiseen – osa 2: Hyppy tuntemattomaan

Tämä on toinen osa blogisarjassa, jossa seurataan Witted Megacorp Oy:n matkaa, kun se selvittää mahdollisuutta listautua NASDAQin First North -markkinapaikalle. Tarina kerrotaan toimitusjohtaja Harri Siepin näkökulmasta. Sarjan muut osat löytyvät Wittedin blogista.

Millainen homma se IPO on?

Voi perhanan perhana, hitto, saakeli, UGH. IPO?! I-P-O, eikö tämä ollut just se, mitä yritin alunperin vältellä. “Älä mene töihin listattuun yhtiöön”, olin luvannut itselleni. Noh, nyt kun tuo tuli sanottua ääneen, niin ei se auttanut kuin lähteä tutkimaan tätä reittiä, vaikka tämä tuntuu aivan suunnattomalta ylitsepääsemättömältä möhkäleeltä.

IPO-projekti on oikeasti liuta erilaisia rinnakkaisia träkkejä, jotka kaikki sisältävät lukuisia pienempiä ja suurempia projekteja. Se kestää helposti noin puoli vuotta aloituksesta, ja sen aikana yhtiö käy läpi Legal Due Diligence-, Arvonmääritys-, Sijoittajaviestintä-, Issuing-hankkeita ja tietopyyntöjen perusteella tunnistettuja projekteja. Kumppaneita on helposti liuta, meilläkin niitä on viisi. Kustannukset liikkuvat sadoissa tuhansissa euroissa.

Kaikki tämä oli minulle vielä alkuvuodesta 2021 aivan tuntematonta, joten aloitin menemällä Googleen ja kirjoittamalla: “Miten tehdään IPO?” ja “mitähän se IPO maksaa?”

Helmikuun 22. päivä oli maanantai. Nappasin metron Kaisaniemeen. Hallituksen jäsenemme Juha työskentelee Reaktorilla, ja siellä toimistolla on hienot koko seinän kokoiset piirustustaulut. Paikka on optimaalinen tussin kanssa sekoiluun ja ideointiin. Sovimme tärskyt ja aloimme hommiin yhdessä, projekti alkoi nimellä “Listing a company.xlsx”, sillä tosi businessnörtit tekevät kaiken excelillä, jos se vaan mitenkään onnistuu.

Laitoimme viestiä NASDAQiin ja kysyimme taustamateriaaliksi First Northin säännöt ja muutaman jo olemassa olevan yhtiöesitteen. Rinnakkaisina träkkeinä olivat päälista ja First North. Näitä me aloimme sitten purkamaan sinne meidän Exceliin tehtäviksi.

Teimme ensimmäisen version “IPO Readiness -studysta” pörssin sääntöjen perusteella ja värikoodasimme liikennevaloilla, miten uskoimme täyttävämme vaatimukset. Aika vähän saatiin vihreitä kohtia. Enemmänkin näytti punaiselta ja keltaiselta. Toisaalta samalla syntyi käsitys, että vaatimukset eivät ole mahdottomia täyttää. “Ihan tehtävissä First Northin osalta”, totesimme yhdessä.

Päälistan vedimme yli vaihtoehtojen joukosta. Se tuntui aivan liian raskaalta, kun 99% tunnistamistamme hyödyistä näytti toteutuvan jo First Northin kanssa. Bisneshän rullaa hyvin ja on vain jonkin verran vaatimuksia, joita First Northilta tulee, jotka eivät ole relevantteja private-yhtiölle, mutta pakollisia julkiselle.

Lopuksi googletimme listan IPO-kumppaneita. Keräsimme referenssilistaukset kustannuksineen yhteen osioon. Rock n’ roll ja haipakka päälle.

Miksi listautua, mitä plussia ja mitä miinuksia?

IPOon löytyy netin keskustelupalstoilta paljon näkemyksiä. Osa on aikamoista vauva.fi-kamaa, mutta osa oppaista on tosi hyviä. Pörssisäätiön “Pörssilistautujan käsikirja” oli hyvä löytö, josta sai aika paljon kerättyä plussia. Miinukset löytyivät enemmän keskusteluiden ja epämuodollisempien lähteiden suunnalta, “musta tuntuu” -kategoriasta.

Me Juhan kanssa päädyimme lähestymään asiaa yhtiön strategian näkökulmasta ja vertailimme plussia ja miinuksia siihen. Meille syntyi käsitys, että yhtiön kasvustrategian varmistamiseksi ja toteuttamiseksi listaaminen on hyvä asia. Omistuksen diluutio, prosessin kustannukset ja lisääntyvä regulaatiovaatimus menevät miinuskategoriaan.

Otimme vielä “kilautanpa kaverille” -kortin käyttöön ja saimme pankkiirituttavan kautta näkemyksen, kannattaako hänen mielestään yhtiön lähteä listautumaan. Vastaus ei ollut “ei missään tapauksessa”, mutta “ei” se kuitenkin oli. Hänen vinkkelistään markkina oli varsin ongelmallinen koronapandemian vuoksi ja IPOsta syntyvät kustannukset yhtiölle taakka. Hänen suosituksensa oli yksityisen puolen M&A-polku.

No voi helvetti. Tämä oli märkä rätti vasten kasvoja. Tässäkö se sitten oli? Keräsin kynät penaaliin ja suuntasin kotiin tappion kärsineenä: post-it-harjoitus oli nyt ohi, mitähän sitä sitten seuraavaksi?

Takaisin polulle

Jos ote IPO-matkasta alkaa livetä, pitää miettiä, mihin sitten voisimme mennä. Pohdin, miksi me teemme tätä. Mikä panee meidät ja firmamme tikittämään?

Yhtiöstä on tullut meille kaikille mukana oleville tosi tärkeä ja rakas. Emme me halua siitä yhtiöstä luopua, heck no! Perustajana toivoisin, että yhtiö jatkaa elämäänsä vielä paljon sen jälkeenkin, kun itse en ole enää sen peräsimessä. Haluaisin, että se elää “ikuisesti” – tai kunnes, Inderesin listautumismateriaaleja lainaten, “väistämättömän konkurssin viivästyttäminen epäonnistuu”.

Ystäväni joskus kysyi minulta, onko pelin henki “For Exit” vai “Forever”. Vastaus oli superhelppo antaa, tämä matka on Forever, emme halua myydä yhtiötä yksityiselle sijoittajalle, siinä ei olisi mitään mieltä.

Olisiko sittenkin paikallaan palata takaisin polulle kohti IPO-haaveitamme? Muutama päivä siinä meni, kun pohdittiin, että mitä nämä vaihtoehdot nyt oikeastaan olivatkaan. Emmehän me IPOa varsinaisesti tarvitse, ei se ole välttämätöntä yhtiön menestyksen kannalta, mutta kyllä se vaan auttaisi tämän kovan kasvuvauhdin pitämisessä ja avaisi meille myös oven epäorgaaniseen kasvuun. Punnitsimme plussia ja miinuksia uudelleen.

Meidän pääomistajiimme kuuluu Reaktor ja yhtiön operatiivinen johto. Minulle oli tärkeää saada järjestettyä vaihtoehtojen pohjalta keskustelu omistajastrategiasta ja ymmärtää, mitä omistajat oikeasti haluavat. Meillä on omistajastrategiassa korostunut vahva kasvu ja tämä valinta liittyy oleellisesti niihin keinoihin, mitä meillä on käytettävissämme. Yhtiöllä on myös kolme potentiaalista kärkeä, joita se voi pelata: ATK-konsulttikärki (kaikki softabisnes yhteen), aiempi usean erilaisen bisneksen kokonaisuus tai tuote/saas-palvelukärki, sillä olemme rakentaneet työkaluja tämän bisneksen pyörittämisen tehostamiseksi.

Tämä foorumi on sellainen, joka harvoin kokoontuu ja tämän vuoksi on hankala ennustaa, mitä keloja ihmisillä aiheen ympäriltä on. Minua kiinnosti erityisesti syyt, miksi kavereiden yhtiöt eivät ole koskaan listautuneet ja onko siellä jotain sellaista tietoa, tietynlaista insightia, joka nyt olisi hyvä jakaa. Listasin kysymyksiä valmiiksi ja järjestimme istunnot. Henkinen preppaus, jonka tein oli tyyliin: “salaisuuksien verhot auki, suoraan syvään päätyyn ja sieltä sitten ponnistetaan pinnalle”.

Palaveri meni hyvin. Omistajat halusivat lähteä kohti listautumispolkua. Olimme palanneet takaisin oikealle radalle. Tuntui kuin olisin monen vastoinkäymisen jälkeen lopultakin saanut yhden taisteluvoiton.

Viides päivä maaliskuuta oli perjantai. Kun kahdelta lähdin suuntaamaan kohti kotia ja Lauttasaarta, oli äärimmäisen kirkas ajatus ja hyvä olo. Sanoin itselleni: “me tehdään tämä, me tehdään tämä, me tehdään tämä… Miten me tehdään tämä?”. Tiesin, että kärki tulee olemaan ATK-konsultointiyhtiö, mutta kaikki muu jäi vielä auki. Tämä on hyppy tuntemattomaan.

Rentouttavaa viikonloppua vaan niille, jotka osaavat katkaista ajatuksen tässä kohtaa ja siirtyä sohvalle, minulle se ei ole mahdollista vaan aivot kävivät sata lasissa. Alun kauhu ja yllätys oli nyt kääntynyt älyttömän innostavaksi haasteeksi. Olin ihan liekeissä.

Useimmat konsernin yritykset tulisivat lähtemään mukaan. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, ettei kuitenkaan jokainen.

Tarina jatkuu jälleen parin viikon päästä. Seuraa Wittediä LinkedInissä, Facebookissa tai Twitterissä, ja vinkkaamme, kun uusia osia tulee. Tämä tarina kerrotaan myös Witted: Matka pohjoiseen -podcastina, jonka löydät podcast-palveluista kuten Spotifystä tai Apple Podcastsista.